Markilla oli ollut vaikeuksia keskittyä palaveriinsa. Asiakas olikin jo ehtinyt vähän ihmettelemään hänen hajamielisyyttään ennen kuin mies oli saanut koottua ajatuksensa. Eropaperitkin hän oli unohtanut ottaa mukaansa, mutta ne ehtisi myöhemminkin. Onneksi kaikki tärkeimmät työpaperit olivat olleet salkussa ja sitä hän ei sentään ollut unohtanut.

Tapaamisen päätyttyä hän oli jälleen koettanut soittaa Kristalle ja jättänyt luoja ties monennenko viestin vastaajaan. Mieli teki jo kysyä, että kummanko kanssa hän oli naimisissa, vaimon vastaajan vai Kristan itsensä. Hän koetti uudelleen käydä mielessään naisen lähtöä edeltäviä tapahtumia, muttei keksinyt mitään uutta, mikä olisi selittänyt Kristan jättämiä papereita. He olivat jopa riidelleet vähemmän kuin yleensä, hän oli ymmärtänyt naisen työkiireet ja koettanut järjestellä omia menojaan niin, että pystyi olemaan mahdollisimman paljon kotona Larin kanssa. Vaikka vaimo oli ollut jatkuvasti omissa mietteissään, kuten yleensäkin työpaineiden alaisena, tämä oli ollut hyvällä tuulella kotona ollessaan. Se toki oli ollut uutta, mutta ei miehen mielestä silti voinut liittyä tähänkään. Ero on kuitenkin aina raskas prosessi jokaiselle osapuolelle, ja lähtijälläkin on hymyt vähissä.

 

Meteli kantautui pihalle saakka. Mark hieman ihmetteli, että miten Lari ja Emmi saivat noin paljon ääntä aikaiseksi, mutta oven avattuaan hän tunnisti kolmannenkin äänen, Millan. Keittiön oviaukosta avautuva näky sai hänet pudistelemaan päätään hymyillen.

Radio soitti tutulta kuulostavaa melodiaa, jonka tahdissa Milla tanssitti Laria ja lauloi mukana kauniilla äänellään. Emmi oli pitänyt lupauksensa ja laittoi ruokaa. Nainen oli hellan ääressä selkä oviaukkoon päin, tanssien, rummuttaen kattiloita kauhalla sekä tapansa mukaan nuotin vierestä laulaen "tänä yönä, beibi, sä kuulut mulle..."

Milla huomasi miehen ensin, hiljeni ja lopetti tanssimisensa vähän nolostuneen näköisenä. Mies nosti sormen huulilleen ja hymyili tytölle. Milla oli heti juonessa mukana ja jatkoi laulamistaan. Mark hiipi Emmin taakse ja kumartui korvan viereen. Nainen ei huomannut heidän saamaansa yleisöä, vaan jatkoi tunteella: "sä voit tehdä ihan mitä tahdot..."

 

- Ihanko mitä vain?

 

Emmi säikähti niin, että pudotti kauhansa ja lopetti hoilaamisensa. Mark kiusoitteli naista ja ihmetteli, että miksi tämä lopetti, kun niin hyvät bileet näyttivät olevan käynnissä. Yrittipä hän kurkkia kattiloiden sisältöäkin Emmin kielloista huolimatta, mikä sai naisen läpsimään häntä sormille kauhalla ja komentamaan miehen Millan avuksi pöytää kattamaan.

 

Ruoka tuoksui hyvältä, mutta kattiloiden kansien poistuttua Markin oli myönnettävä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä mitä niiden sisältö oli. Ensimmäinen näytti perunamuusilta, mutta oli omituisen väristä, lähinnä oranssia. Jälkimmäinen oli kastiketta, mutta mitähän nuo sattumat siellä joukossa olivat? Fetasalaatin hän sentään tunnisti, vaikka sinnekin oli lisätty porkkanasiivuja. Lisäksi oli vielä pieniä, leivitettyjä pihvejä, joita mies silmäili epäluuloisena. Kai tämän voi syödä naisen mieliksi, mutta lihaa kyllä kaipaisi. Emmi ihasteli sitä, miten kaikki ainekset olivat jo löytyneet kaapeista, eikä hänen ollut tarvinnut käydä kaupasta hakemassa mitään. Nainen kiusoitteli miestä siitä, miten tämä oli ilmeisesti muuttunut kasvissyöjäksi vuosien kuluessa, kun jääkaapissa ei ollut tullut vastaan "kissanruokaa". Vaikka eipä hän olisi kyllä suostunutkaan sitä käsittelemään, kun kissaksi sentään mies ei ollut muuttunut. Mark oli käynyt edellisenä päivänä kaupassa, ja huomannut lastaavansa kärryyn muitakin Emmin suosikkeja kuin minttudominoita, ja ilmeisesti unohtanut lihatiskin kokonaan. Kaikkia kasviksia hän ei ollut edes tunnistanut, mutta oli todennut, että ehkä uudet maut piristäisivät. Ei hän muutenkaan niitä naisen takia ollut ostanut, vaan vaihtelun vuoksi.

 

Mark syötti ensin Larin ennen kuin itse uskaltautui itse maistamaan outoja ruokia. Sitä paitsi Millaa oli hyvä käyttää koekaniinina ensin, tämän ilmeistä näkisi varmasti, oliko ruoka syötäväksi kelpaavaa. Emmi oli laittanut Larillekin pienen annoksen muusia Markin vastusteluista huolimatta. Lapsi ei ollut yrityksistä huolimatta oikein tottunut syömään muita ruokia kuin pilttejä. Makea bataattimuusi kuitenkin kelpasi niin hyvin, että poika tahtoi lisää. Ei Mark tahtonut lasta kieltää syömästä, tämähän oli vain suotavaa kehitystä, jos jokin uusi maku kelpasi. Millakin näytti pitävän muusista ja muistakin uusista mauista lautasellaan. Emmi suostui vihdoin paljastamaan myös muut ruokalajit: punajuuripihvit ja sieni-aurakastikkeen. Jälkimmäinen sai Markin kohottamaan kulmiaan. Kumma, kun sienet olivat tällä kertaa kelvanneet nirsolle tytölle, joten ehkä hänkin uskaltautuisi maistamaan.

Emmillä oli vielä jääkaapissa yllätys, josta Millakaan ei tiennyt. Ennen tytön tuloa hän oli syöttänyt Larille velliä. Lapsi oli kuitenkin hidas syöjä, joka tahtoi välillä leikkiä itsekseen, ennen kuin suostui ottamaan seuraavan lusikallisen. Pojan leikkiessä Emmi oli pilkkonut hedelmät ja vaahdottanut vaniljakastikkeen hedelmäsalaattia varten.

 

Mark olisi tahtonut syötyään pitää pienen ruokalevon, mutta Emmi ja Milla tahtoivat kumpikin kotiin. Kissat odottivat naista, ja tytön piti päästä läksyjensä pariin. Eipä siinä muu auttanut kuin viedä heidät koteihinsa. Lari nukahti päiväunilleen autossa ja koti oli kovin hiljainen. Mark huomasi toivovansa, että Emmi olisi voinut jäädä vielä hetkiseksi. Mies yritti jälleen kerran soittaa vaimolleen. Puhelu ei enää mennyt edes vastaajaan, vaan linjalla oleva naisääni kertoi hänen soittaneen numeroon, joka ei ollut käytössä. Pettyneenä hän totesi, että voisi kuitenkin olla parasta ottaa ne torkut. Väsyneenä kaikki tuntuu kaksin verroin hankalammalta.

 

Hänen leponsa keskeytyi kännykän soimiseen.

- Krista?

- Ei kun Kati. Mitä siellä oikein tapahtuu?