Emmi seurasi miestä keittiöön ja istahti takaisin saman tuolin reunalle. Hän oli ihan tyytyväinen tekosyyhyn sylissään - lasta leikittäessään hänen ei tarvinnut koettaa pitää yllä keskustelua mykäksi muuttuneen miehen kanssa. Samalla hän silmäili vaivihkaa ympärilleen keittiössä. Se oli yllättävän siisti, missään ei näkynyt paperi- tai lehtikasojakaan, jotka olivat Emmin kodissa kovin tyypillisiä. Harmonian rikkoi vain ruokapöydällä oleva suuri kirjekuori, ja senkin Mark siirsi kaappiin siistiessään pöytää Larin aamiaisen jäljiltä sekä kattaessaan pöytää aamukahvia varten. Emmi oli jo sanomassa, ettei hänelle tarvitse kattaa, koska ei juo kahvia, kun saikin eteensä lasin, johon kaadettiin omenamehua. Naisen poskia ja korvia alkoi kuumottaa. Hän toivoi kovasti, että kyse olisi vain sattumasta, eikä mies muistaisi samaa kuin hän...

Eräänä kesäisenä lauantaiaamuna kauan sitten hän oli herännyt vieraalta pellolta. Hän oli suunnannut lähimmälle tielle, joka sattui olemaan jonkun talon pihatie, toivoen kovasti, ettei talossa olisi vielä herätty. Hänen suureksi järkytyksekseen talon ulko-ovi oli auennut, ja oviaukossa oli seissyt Mark. Mies oli nähnyt hänen pellolla kävelemisensä keittiön ikkunasta ja kutsui hänet sisään. Tyttö oli ollut edelleen niin humalassa, ettei ollut ymmärtänyt edes hämmentyä odottamattomasta tapaamisesta. Myöhemmin oli kyllä nolottanut senkin edestä... He olivat päätyneet istumaan Markin vanhempien keittiön pöydän ääreen juomaan omenamehua ja mies oli koettanut udella, että miten tyttö oli osannut hänen kotiinsa. Eihän Emmi tiennyt... Mark oli jättänyt hänet nukkumaan hetkeksi sängylleen suihkuun mennessään ennen kuin vei tämän kotiinsa töihin ajaessaan.

Miehen kysyvä ilme palautti Emmin maan pinnalle. Mies oli ilmeisesti kysynyt jotakin, mutta mitä? Emmin kasvoilta paistuva hämmennys sai Markin toistamaan kysymyksensä siitä, miten tähän oli tultu ja lopulta heidän oli myönnettävä, ettei kumpikaan muistanut edes tavanneensa yökerhossa ja purskahtivat nauramaan. Heidän oli todettava, että jotkin asiat nyt vain eivät muutu koskaan.

Heidän jään rikkomisensa keskeytti Emmin taskussa soiva kännykkä, jonka ruudussa vilkkui Marikan nimi.

- Saitko?