Mark pahoitteli myöhäistä soittoajankohtaansa ja hetken kakisteltuaan rohkaistui kysymään, että olisiko mahdollista, että Emmi tulisi vielä käymään, jos aamulla ei olisi kovin aikaista herätystä. Nainen ihmetteli pyyntöä itsekseen, mutta suostui ja ilahtunut mies lupasi tulla hakemaan.

 

Automatka oli kulunut hiljaisuuden vallitessa. Emmi oli ymmällään, hän ei kyennyt ollenkaan tulkitsemaan miestä. Mitä tällä oli mielessä? Jos mies halusi puhua, niin miksi hän oli ihan hiljaa? Ei mies käyttäytynyt niin kuin olisi seksin perässäkään. Emmi piti parhaimpana olla hiljaa ja antaa miehen ilmaista omaan tahtiinsa, mitä hänestä tahtoi ja käveli perässä keittiöön, jossa hänelta tiedusteltiin, että kelpaisiko iltatee. Emmi istahti samalle paikalle, jolla oli istunut aamullakin, ja hänen silmänsä osuivat tuttuun kuoreen, jonka sisältö oli nostettu pöydälle.

 

Avioeropaperit.

 

Mies oli jäänyt aloilleen ja unohtanut napsauttaa vedenkeittimen päälle. Myötätunto tulvahti naisen yli. Emmi nousi Markin taakse, kietoi kätensä tämän ympäri, painoi päänsä tämän selkää vasten ja kuiskasi olevansa pahoillaan. Itkuhälytin havahdutti miehen ajatuksistaan. Tämä taputti hajamielisesti naisen kättä ja lähti katsomaan, mikä pojalla oli hätänä. Ei lapsi ollut edes hereillä, kunhan mekasti unissaan ja huuteli äitiä.

 

Emmi jäi keittiöön ja laittoi veden lämpiämään. Näytti siltä, että tästä tulisi pitkä ilta. Mitä ihmettä hän voisi sanoa miehelle? Mark oli aamulla maininnut, että tänään oli hänen hääpäivänsä. Nainen ei voinut kuvitellakaan, miltä eropapereiden saaminen tuntuisi, saati sitten vielä hääpäivänä ja ilmiselvästi täysin yllättäen. Ei kai tässä muuta voisi kuin tarjota tukeaan miehelle ja kuunnella, jos mies tahtoisi keskustella. Sekin tuntui hieman oudolta - miksi mies tahtoisi puhua hänen kanssaan, ihmisen, joka oli ollut jo kauan menneisyyttä? Toki silloin aikanaan parasta olivat olleet juuri keskustelut yön viimeisinä tunteina, mutta silti.

 

Emmi ei mielellään mennyt omin lupineen vieraassa paikassa kaapeille ilman hyvää syytä. Aamulla hän oli sen kuitenkin aloittanut Laria hoitaessaan, joten oli aavistuksen helpompi olla pöytää kattaessaan sekä etsiessään teetä ja astioita kaapeista.

Nainen nuuhki mielissään teepakettia, joka tuoksui aivan ihanalta, toffeelta! Teen hauduttua Mark ei edelleenkään ollut palannut makuuhuoneesta, joten Emmi otti kupit mukaansa ja lähti katsomaan, että mikä kesti, kun itkuhälytinkin oli ollut hiljaa.

 

Mark seisoi pinnasängyn vieressä ja katseli nukkuvaa lasta. Emmi ei halunnut häiritä toista, mutta tuli kuitenkin viereen ja tarjosi sanaa sanomatta toista teekuppia. Mies heräsi mietteistään ja otti kupin vastaan kiittäen. Emmi silitti miehen yläselkää ja ehdotti hiljaa, että siirtyisivät takaisin keittiöön, hän oli löytänyt kaapista lempikeksejään, minttudominoita. Ja jos hän oikein muisti, niin mies piti niistä myös. Tai oikeammin niiden jakamisesta: Emmi söi niiden täytteen ja Mark varsinaiset keksit.

 

Mark seurasi ääneti keittiöön ja istahti pöydän toiselle puolelle. Hän väitti, ettei enää syönyt dominoita, mutta kun Emmi oli raaputtanut täytteen ja laskenut keksit takaisin lautaselle, ne hävisivät siitä kuitenkin. Keksit syötyään mies lopulta uskaltautui lähestymään mörköä huoneessa, otti paperit käteensä ja tuijotti niitä aikansa, kunnes Emmi viimein avasi suunsa ja alkoi kyselemään. Se oli hänen tapansa pitää keskustelua yllä, esittää toiselle kysymyksiä, jotka saavat tämän miettimään asioitaan eri kanteilta.

 

Mark vastaili kärsivällisesti hänen kysymyksiinsä ja lopulta totesi, että ei kai hän voi pitää toista aviossa, ellei tämä tahdo siinä olla, nappasi sivupöydän telineestä kynän ja allekirjoitti. Emmi vilkaisi kelloa ja totesi itsekseen, että nippa nappa sunnuntain - ja hääpäivän - puolella. Hän ei kuitenkaan tahtonut sanoa toiselle tätä, vaan mietti edelleen, miten ikävää moinen oli. Miksi Krista ei ollut tehnyt tätä joskus muulloin? Tuskin tämä nyt niin päivän päälle olisi, eikö se olisi voinut odottaa vaikka hänen paluuseensa saakka? Olisivat samalla saaneet keskustella keskenään asioistaan sen sijaan, että Emmi joutui koettamaan syiden ja seurauksien arvailua.

 

Mark siivosi iltateen jäljet. Kello oli jo paljon ja Emmi nuokkui pöydän ääressä. Mies herätteli naista ja ehdotteli nukkumaanmenoa. Myös Mark oli liian väsynyt lähteäkseen viemään naista enää kotiin tai edes laittaakseen tälle petiä olohuoneen sohvalle, joten tyytyi vain ohjaamaan unisen naisen sänkyyn.