Emmi keräsi rohkeutta avatakseen silmänsä. Päätä kivisti, kurkkua kuivasi ja vatsassa velloi. Hän aavisti enemmän kuin muisti, että nyt ei kaikki ollut ihan niin kuin piti. Ei hän kuitenkaan voisi ikuisesti pitää silmiään suljettuina, joten hän veti pari kertaa syvään henkeä ja raotti luomiaan.

Huone ei todellakaan ollut hänen makuuhuoneensa. Seinätapeteissa sekä verhoissa luikertelivat ruusuköynnökset ja lattialla oli ruusujen sävyyn sopiva matto. Ikkunan vieressä katse osui kuitenkin suurimpaan yllätykseen - pinnasänkyyn, jossa näytettiin heräilevän.

Sänky narahti, kun Emmin selän takana vaihdettiin asentoa ja tönäistiin hellästi selkään. "Krista, mee sä..." Mikä ihmeen Krista? Emmi piti parhaana nousta ylös ja saihan hän sitä paitsi ostettua aikaa kartoittaa tilannetta ja selvittää ajatuksiaan. Pyynnön esittäjää hän ei vielä uskaltautunut katsomaan. Äänessä oli ollut jotain hämärästi tuttua, mutta päänsärky esti pitemmät miettimiset. Onneksi sängystä alkoi kuulumaan kuorsausta, eikä tarvinnut vastata mitään. Emmi nosti lapsen syliinsä. Poika näytti tyrmistyneeltä oudosta sylistä, mutta ei sentään vierastanut tai vastustanut hoitotoimenpiteitä. Pinnasängyn vieressä oli hoitopöytä. Siitä oli aikaa monta vuotta, kun oli edellisen kerran joutunut käsittelemään vaippaikäistä, mutta kuiviin vaihtaminen onnistui kohtalaisesti.

Emmi tunsi olonsa vaivautuneeksi vieraassa makuuhuoneessa ja arveli lisäksi lapsen olevan nälkäinen. Onneksi talo ei ollut kovin sokkeloinen ja keittiö löytyi helposti. Lapsen vaatiessa pulloa Emmiä alkoi hymyilyttää. Pullo tequilaa oli saattanut naisen tähän tilanteeseen... Pojan juodessa tyytyväisenä mehuaan naisen sylissä saattoi koettaa kartoittaa tilannetta. Ikkunasta näkyi vieras maisema, eikä muistikuvien runsaudessakaan ollut kehumista.

Muutamaa viikkoa aiemmin hän oli saanut soiton vanhalta ystävältään, Marikalta. Puhelun päätyttyä hän oli huomannut suostuneensa tämän ehdotukseen tyttöjen illasta. Niin Emmi oli palannut edellisenä iltana kaupunkiin, jonka pölyt hän oli kauan sitten ravistanut jaloistaan, astuakseen taloon, josta vuosia sitten oli lähtenyt vauhdilla ja vannonut, ettei enää palaisi. Isä tietysti ilahtui harvinaisesta vieraastaan, vaikka joutuikin itse lähtemään työmatkalle ja ehti nähdä tyttärensä vain vilaukselta. Tyttöjen ilta siis luonnollisesti pidettiin Emmin lapsuudenkodissa ja ystävät toivat tullessaan sen surullisen kuuluisan tequilan, jonka hän oli lopulta juonut käytännöllisesti katsoen yksin. Kaupungissa oli vain kaksi yökerhoa, ja niistä toinen oli uusi, joten illan suunnitelmiin oli vanhojen muistelun päätteeksi kuulunut itseoikeutetusti se vanhempi ja tutumpi. Emmi muisti hämärästi, että sinne oli menty ja juotu Sinisiä enkeleitä kunnes muututtiin itsekin siniseksi.

Mutta miten tänne oli päädytty? Ja missä oli "täällä"? Vain yhdestä asiasta Emmi oli varma. Tämä ei ollut mikään tavallinen yhden yön juttu, jonka matkaan olisi lähdetty baarista seksin vuoksi. Hän tuskin oli maannut tuon kuorsaavan miehen kanssa, sillä hän oli herännyt täysissä pukeissa, vain kengät puuttuivat. Nekin arvattavasti löytyisivät eteisestä...

Emmin pohdinnat keskeytti rykäisy oviaukossa. Nainen nosti katseensa lapsesta ja hänen silmänsä laajenivat säikähdyksestä...