Lari oli monta kertaa kärttänyt lemmikkiä, mutta Krista ei ollut suostunut, koska ne sotkevat ja niistä on ylimääräistä työtä. Taisipa Krista olla vähän allerginenkin. Nyt lapsi oli aivan innoissaan karvaisista tuttavuuksista, joista nuorempi kissa oli paljon leikkisämpi ja vilkkaampi pyörien Emmin ja Larin ympärillä, mutta vanhus vain katseli mieluummin vähän kauempaa ja nautti Markin rapsutuksista. Tämän vanhemman kollin hän muisti leikkisänä pentuna, joka aamuisin herätti varpailla leikkimällä ja teki silloisen vanhemman kissan hulluksi. Vanha persialaiskissa olisi vain halunnut käpertyä heidän jalkoihinsa nukkumaan, mutta pentu oli leikkinyt myös vanhuksen hännällä ja hyökkinyt tämän niskaan. Mark vilkuili vaivihkaa lattialla polvillaan istuvaa naista, joka opetti lasta leikittämään kissaa höyhenongen kanssa. Pentu myös osasi noutaa kuin koira heitettyjä hiuslenksuja, säksätti innoissaan odotellessaan heittoja ja toi lenksut takaisin heitettäväksi. Naisen ilmeet, eleet ja äänenpainot toivat mieleen asioita, jotka hän oli luullut unohtaneensa, ja joilla ei saisi olla mitään merkitystä nykyhetkessä, mutta...

 

Lari ei olisi halunnut millään lähteä, mutta kun tuli päiväunien aika, Mark katsoi parhaaksi viedä lapsen kotiin syömään ja nukkumaan. Lapsen nukutettuaan hän nosti kirjekuoren takaisin pöydälle ja istui pitkään keittiössä tuijottaen kuorta ja keräten rohkeutta sen avaamiseen. Hän pelkäsi sen sisältöä ja aavisteli ikävyyksiä, sillä hän oli löytänyt sen Kristan lähdön jälkeen, mutta ei ollut halunnut haaskata hyvää nousuhumalaa avaamalla kuorta. Mark uppoutui ajatuksiinsa liian pitkäksi aikaa, ja itkuhälytin kertoi Larin heränneen. Kuori jäi edelleen pöydälle odottamaan, kun mies lähti vaihtamaan jälkikasvuaan kuiviin ja leikittämään tätä.

 

Larin kanssa puuhaillessa sekä kaupassa käyden päivä kului nopeasti ja hän oli jo onnistunut unohtamaan kirjekuoren. Kun pojan lempisatu oli luettu neljännen kerran peräkkäin lapsi viimein nukahti yöunilleen. Mark pääsi vihdoin keittämään iltateetä ja ihmettelemään kuluneen vuorokauden tapahtumia. Kotiin palattuaan hän oli koettanut soittaa useamman kerran Kristalle, tuloksetta. Hän koetti vielä kerran teen hautuessa, mutta sai jälleen kiinni vain vastaajan. Mies oli ymmällään, sillä tämä ei ollut vaimon tapaista. Krista saattoi toki jättää vastaamatta tai pitää kännykkäänsä suljettuna, jos oli liian kiireinen, mutta soitti aina takaisin ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tullen.

 

Teen valmistuttua Mark istahti omalle paikalleen pöydän ääreen. Aamulla oli tuntunut oudolta, kun Emmi oli istunut siinä hänen sijallaan, ja edelleen tuntui, kuin naisen hiusten tuoksu leijailisi ympärillä, mutta todennäköisesti se oli vain tee, joka tuoksui toffeelta. Miehen katse osui uudelleen kirjekuoreen. Hänelle tuli mieleen, ettei Emmi kauaa empisi avaamisen kanssa, vaan hetkisen epäröityään olisi avannut kuoren jo. Mark huomasi toivovansa, että Emmi olisi siinä avaamassa kuorta, ettei hänen itsensä tarvitsisi. Hän oli kuitenkin yksin, joten itse se oli avattava. Vapisevin käsin mies veti kuoren sisällön näkyviin.