Emmi makoili pedillään odotellen unta. Mikään ei ollut niin kuin ennen ja kuitenkin joka kulman takaa tulvahti uusi muisto mieleen. Tämä vanha kotitalokaan ei ollut poikkeus. Hän ei ollut halunnut mennä vanhempiensa sänkyyn nukkumaan, vaan oma sänky oli kutsunut puoleensa. Se oli kyllä se sama, jossa hän oli levännyt - ja tehnyt paljon muutakin - lapsena ja nuorena, mutta huone oli ihan väärä. Todennäköisesti siksi hänellä oli vaikeuksia saada unta. Hänen lähtönsä jälkeen oli talossa tehty suuria muutoksia. Mikään ei ollut enää siellä, missä hänen mielestään niiden kuului olla. Hän ei tuntenut enää edes vanhaa huonettaan. Tapetit oli vaihdettu, eikä jäljellä ollut ainuttakaan hänen tavaraansa. Hänen lähtönsä jälkeen huonekalut oli siirretty varastoon ja toisiin huoneisiin. Niistä suurimman osan hän oli joitakin vuosia aiemmin halunnut itselleen, vain sänky oli jäljellä ja sekin oli väärässä huoneessa. Oli kuin yhdessä yössä nuoren neidon huone olisi muutettu tv-huoneeksi, jota kukaan muu ei edes kutsunut enää hänen huoneekseen. Emmistä tuntui usein, että hänen asumisensa talossa oli haluttu häivyttää.

 

Kissat kiehnäsivät naisen vieressä vaatien huomiota, onnellisina seurasta. Nainen rapsutteli niitä hajamielisesti muistojen tulviessa mieleen. Hän muisti kuin eilisen sen kohtalokkaan yön, jona Mark oli kävellyt hänen elämäänsä. Nainen oli ollut silloin kovin nuori, töin tuskin kuudentoista, vaikka ikäistään vanhemmalta vaikuttikin. Hän kävi muissa kaupungeissa yökerhoissa, mutta kotikaupunki oli niin pieni ja kaikki tuntuivat tuntevan toisensa, ettei ollut mitään järkeä edes yrittää paikallisiin sisälle ennen kuin oli täysi-ikäinen. Kenen kanssa hän olisi mennytkään? Kaikki hänen kotikaupungissaan asuvat ystävänsä näyttivät ikäisiltään teinitytöiltä, joiden seurassa paperit olisi kysytty aivan varmasti.

 

Sinä iltana hän oli mennyt Marikan kanssa nuorten discoon juhlimaan, eikä luonnollisesti oltu oltu kuivin suin. Discon sulkeuduttua he olivat kävelleet keskustan läpi grillille. Hän oli istahtanut yökerhon portaille odottamaan ystäväänsä tietäen, että tästä tulisi vielä pitkä ilta, jos vanhat merkit paikkansa pitäisivät. Marika oli ihana ystävä selvin päin ja mukavaa juhlimisseuraakin - niin kauan, kun näköpiirissä ei ollut miehiä. Ja siinä grillin pihassa oli iso lauma vastakkaisen sukupuolen edustajia. Eipä tyttö voinut kuin odotella, kun Marikaa ei enää näkynyt. Kyllä hän tiesi, että missä ystävä oli, siellä miesten keskellä, eikä hän halunnut jättää toista yksin, vaikeuksiin onnistuisi kuitenkin hankkiutumaan, ellei Emmi olisi paikalla. Sitä paitsi ei Emmillä ollut mihinkään kiire, hän tiesi, että kyllä tästä ennen pitkää jonnekin lähdettäisiin - tuskin kotiin kuitenkaan. Niinpä kun Marika ilmestyi jonkun miehen kainalossa hänen eteensä, hän arvasi jo mitä oli tulossa. Mikäpä siinä, ei tämä olisi ensimmäinen kerta.

 

Marika kertoi jatkojen olevan tiedossa ja kyydinkin olevan jo tulossa. Emmi oli vain tyytyväinen, että pääsi siitä kylmiltä portailta istumasta. Etupenkille istahti lisäksi joku Marikan hoidon kaveri, jota Emmi varovasti silmäili ja ihasteli silmänruokaansa. Päivä oli kuitenkin ollut pitkä, ja tyttö torkahti. Jonkin aikaa nukuttuaan hän heräsi epämiellyttävään tunteeseen, että automatka oli kestänyt epäilyttävän kauan. Jatkot itsessään oli ihan mukava juttu, mutta hänen piti saada tuntea hallitsevansa tilanne. Hänellä oli ollut oma osuutensa yhden yön jutuista, tosin niille reissuille hän ei ollut huolinut kavereitaan mukaansa rajoittamaan menemisiään, eikä hän koskaan jäänyt aamuun saakka. Hän ei tiennyt mitään ikävämpää, kuin herätä vieraasta sängystä, vieraan ihmisen vierestä. Kumpikin krapulassa ja toisiaan vähän kyräillen. Lisäksi miehillä oli taipumus haluta seksiä aamulla ja moinen hölskytys oli viimeinen asia mielessä, kun muutenkin mahassa velloi.

 

Emmi hermostui kuullessaan määränpään. Sieltä ei noin vain käveltykään kotiin, sillä se oli syrjäkylällä, hänen näkemyksensä mukaan kaukana sivistyksestä, keskellä ei-mitään. Kuskin lupaus aamuisesta paluukyydistä ei rauhoittanut yhtään, hän ei tuntenut enää yhtään hallitsevansa tilannetta. Perillä hänelle koetettiin tarjota kahvia. Kuka juo kahvia keskellä yötä, eikös kahvilla ole taipumus valvottaa? Vaikka siihen kai Marikan hoito, Villeksi esittäytynyt mies, pyrkikin. Marikalla ja Villellä tuntui olevan kiire juomiensa kanssa, mutta Markiksi kutsuttu söpöliini joi omansa kaikessa rauhassa. Emmi oli jo silloin todella nirso, eivätkä kahvi ja hänen makuhermonsa olleet ystäviä keskenään.

 

Villellä ja Marikalla oli kiire vaakatasoon, ja heidän kadottuaan Villen huoneeseen hän siirtyi vapaaseen makuuhuoneeseen Mark kannoillaan. Tyttö ei uskaltanut katsoa miestä kävellessään, koska pelkäsi polviensa pettävän, vaan siirtyi suoraan sängylle, josta toivottavasti ei tippuisi, jos uskaltaisi vilkaista komistusta. Pöydässä hän oli vaivihkaa tarkastellut tätä ja miettinyt, että kyllä tuon voisi koeajaa. Mies koetti ylipuhua häneltä vaatteita pois itse riisuutuessaan, mutta tyttö ei tahtonut ottaa mitään pois. Hän oli edelleen vähän pahoillaan hallinnan menettämisestä, ja sitä paitsi eihän hän voisi sormia napsauttamalla vaihtaa ärtymyksestä halukkuuteen.

 

Mies tuli makoilemaan hänen viereensä ja arasti kietoi kätensä hänen vyötäisilleen. Tytön paidan helma ulottui vyötärölle ja mies nyppi sitä hetken, ennen kuin rohkaistui kysymään, että eikö edes tätä voisi ottaa pois. Tyttö kieltäytyi. Emmiä huvitti, hän ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta miehen otteista päätellen tämä oli aika kokematon. Emmi harrasti itseään kymmenisen vuotta vanhempia miehiä juuri siksi, ettei tykännyt epävarmoista pikkupojista, jotka eivät tienneet, miten naista käsitellään. Niin kuin nyt tämä paita-asia - jos sitä kysytään, niin ihan taatusti häneltä tulee kielto, mutta jos sitä olisi hellästi yritetty riisua oikeassa tilanteessa, johon oltiin hyvää vauhtia ajautumassa, ei hän olisi laittanut vastaan. Mark oli samaa ikäluokkaa, kuin Emmin miehet yleensäkin ja Emmi totesi, että ehkä hänen pitää tehdä palvelus naisille ja vähän opettaa miestä.

 

Sen verran mies sai aikaiseksi, että ensisuudelma vaihdettiin. Se oli oikeastaan aika söpöä, mies suukotteli ensin hänen kasvojaan ja höpötti kuin lapselle: Simmu, simmu, nenä, suu... Suudelma olisi vienyt Emmiltä jalat alta, ellei olisi ollut jo vaakatasossa, ja hän oli jo valmis riisumaan itse paitansa, ellei mies sitä tajuaisi tässä vaiheessa tehdä. Mies kysyikin paidasta arasti uudelleen, mutta ennen kuin Emmi ehti vastata, ovi aukesi.

 

Marika astui huoneeseen ilman paitaa ja itkien. Emmi manasi mielessään. Pitihän tämä nyt arvata. Tämä oli yksi syy, miksi hän ei huolinut kavereitaan mukaansa reissuilleen, ettei tulisi keskeytyksiä. Marikan kanssa olisi poikkeus sääntöön, ellei sitä tulisi. Mark huolestui, että mitä oli tapahtunut, mutta Emmi arvasi ihan oikein - ei mitään. Marika oli taas antanut ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Tämän vuoksi Emmi kulki mielellään Marikan mukana - hän pelkäsi, että eräänä päivänä tulisi vastaan mies, joka ei huolisikaan eitä kesken kaiken. Humalaisista miehistä kun ei koskaan tiennyt.

 

Marika lähetti Emmin hakemaan paitansa ja muut tavaransa Villen huoneesta. Emmi muistutti lähinnä talviuniltaan takamukseen ampumalla herätettyä karhua keräillessään tavaroita Villen sängyn vierestä. Eipä mies sitä pimeässä huomannut, vaan ilmeisesti arveli parinvaihdon olevan käynnissä ja koetti kiskoa Emmiä sänkyynsä. Tyttö sähähti tälle, että päästäisi irti ja onneksi mies totteli, sillä seuraavaksi tämä olisi saanut maistaa oikeaa suoraa.

 

Palattuaan häntä kohtasi näky, joka oli toinen syy, miksi hän ei halunnut harrastaa miesjuttuja Marikan lähettyvillä. Vaikutti siltä, että jotkut toisetkin olivat sitä mieltä, että parit oli vaihdettu. Emmi pudotti ystävänsä tavarat lattialle ja tiuskaisi "vai niin". Tyttö palasi sänkyyn, mutta Markin lämmittely-yritykset ja selittelyt olivat turhia. Ensiksikin Marika makasi sohvalla heidän päidensä vieressä ja toisekseen rajansa kaikella! Ensiksi lämmitellään häntä, mutta kun hetkeksi selkänsä kääntää, niin ollaan kaverin kimpussa. Sen jälkeen olisi turha toivo saada edes hyvän yön -pusua.

 

Aamu oli ollut yhtä kankea ja ankea kuin mitä aina krapulassa, tosin Mark ei ollut enää yrittänyt mitään aamulla. Emmi oli tyytyväinen kuskin herättyä ja pidettyä lupauksensa vieden heidät Marikan kotiin.

 

Kissat rauhoittuivat lopulta ja asettuivat nukkumaan. Emmi tuijotteli kattoa ja toivoi, että Nukku-Matti viimein kuulisi hänen kutsunsa. Hän yllättyi, kun kännykkä piippasi hänen vieressään tekstiviestiä. Vielä enemmän hän hämmästyi, että se oli Markilta. Hän oli ollut ihan varma, ettei enää koskaan kuulisi miehestä tämän lähdettyä päivällä poikansa kanssa. Itse hän ei ollut raaskinut poistaa Markin numeroa vuosien kuluessa, mutta oli ollut varma, ettei miehellä enää olisi hänen numeroaan. Mies tiedusteli viestissään, että vieläkö nainen oli hereillä. Emmi harkitsi nanosekunnin ennen kuin vastasi myöntävästi.

 

Puhelin soi saman tien.