Marika naureskeli linjan toisessa päässä. Emmi ei oikein tiennyt, että mitä pitäisi vastata, mutta ilmeisesti sitä ei odotettukaan, sillä kiusoittelua jatkettiin, saaden Emmin kasvojen värin taas muistuttamaan paloautoa. Kun Marikalle selvisi, ettei hänen ystävänsä oikein muista edellisen illan tapahtumia, hän päätti vähän auttaa ja valaista tietämätöntä.

Loppuillasta he olivat törmänneet vanhoihin tuttuihin. Ville oli heti koettanut lämmitellä vanhaa tuttavuutta, mutta Marikaa ei ollut kiinnostanut yhtään. Emmi sen sijaan oli sännännyt Markin kaulaan, ja sen jälkeen olivat olleetkin ihan kiinni toisissaan. Baaritiskillekin oli mies raahannut tämän perässään. Vähän ennen valomerkkiä pariskunta oli hävinnyt, mutta ei kukaan ollut vaivaantunut edes soittelemaan perään - kaikki olivat olleet melko varmoja, että samasta osoitteesta kumpikin aamulla löytyisi.

Puhelun päätyttyä Emmi purskahti nauruun. Mark katseli häntä kahvikuppinsa yli hiukan ihmeissään. Emmin selitettyä Marikan tarinan edellisestä illasta heidän oli uudelleen todettava, etteivät asiat nyt vain muutu ja alkoivat arvailla, mikä toisen elämässä oli samoin kuin ennen. Yllättävän moni asia, mutta toisaalta todella moni oli muuttunutkin. He eivät olleet enää nuoria, vapaita ja vastuuttomia. Emmilläkin odottaisi isän luona kissat hoitamista ja ruokaansa, joten hänen olisi parasta lähteä kotiin. Mark totesi, että kai tässä on tarpeeksi ajokunnossa ja lähti viemään.

Emmin kotipihassa he istuivat vielä hyvän tovin autossa hiljaisuuden vallitessa. Emmi olisi halunnut pyytää Markin vielä sisään kupposelle, mutta ei oikein tiennyt, miten asiansa esittäisi. Lopulta hän kääntyi Larin puoleen ja kysäisi, että tahtoisiko poika tulla silittelemään kissoja. Lapsi alkoi kiljumaan innostuneena, eikä Markin auttanut muu kuin nostaa poika autosta ja lähteä katsomaan kissoja, joista toinen kuulemma olisi vanha tuttavuus.