tiistai, 15. joulukuu 2009

"Tänä yönä sä kuulut mulle"

Markilla oli ollut vaikeuksia keskittyä palaveriinsa. Asiakas olikin jo ehtinyt vähän ihmettelemään hänen hajamielisyyttään ennen kuin mies oli saanut koottua ajatuksensa. Eropaperitkin hän oli unohtanut ottaa mukaansa, mutta ne ehtisi myöhemminkin. Onneksi kaikki tärkeimmät työpaperit olivat olleet salkussa ja sitä hän ei sentään ollut unohtanut.

Tapaamisen päätyttyä hän oli jälleen koettanut soittaa Kristalle ja jättänyt luoja ties monennenko viestin vastaajaan. Mieli teki jo kysyä, että kummanko kanssa hän oli naimisissa, vaimon vastaajan vai Kristan itsensä. Hän koetti uudelleen käydä mielessään naisen lähtöä edeltäviä tapahtumia, muttei keksinyt mitään uutta, mikä olisi selittänyt Kristan jättämiä papereita. He olivat jopa riidelleet vähemmän kuin yleensä, hän oli ymmärtänyt naisen työkiireet ja koettanut järjestellä omia menojaan niin, että pystyi olemaan mahdollisimman paljon kotona Larin kanssa. Vaikka vaimo oli ollut jatkuvasti omissa mietteissään, kuten yleensäkin työpaineiden alaisena, tämä oli ollut hyvällä tuulella kotona ollessaan. Se toki oli ollut uutta, mutta ei miehen mielestä silti voinut liittyä tähänkään. Ero on kuitenkin aina raskas prosessi jokaiselle osapuolelle, ja lähtijälläkin on hymyt vähissä.

 

Meteli kantautui pihalle saakka. Mark hieman ihmetteli, että miten Lari ja Emmi saivat noin paljon ääntä aikaiseksi, mutta oven avattuaan hän tunnisti kolmannenkin äänen, Millan. Keittiön oviaukosta avautuva näky sai hänet pudistelemaan päätään hymyillen.

Radio soitti tutulta kuulostavaa melodiaa, jonka tahdissa Milla tanssitti Laria ja lauloi mukana kauniilla äänellään. Emmi oli pitänyt lupauksensa ja laittoi ruokaa. Nainen oli hellan ääressä selkä oviaukkoon päin, tanssien, rummuttaen kattiloita kauhalla sekä tapansa mukaan nuotin vierestä laulaen "tänä yönä, beibi, sä kuulut mulle..."

Milla huomasi miehen ensin, hiljeni ja lopetti tanssimisensa vähän nolostuneen näköisenä. Mies nosti sormen huulilleen ja hymyili tytölle. Milla oli heti juonessa mukana ja jatkoi laulamistaan. Mark hiipi Emmin taakse ja kumartui korvan viereen. Nainen ei huomannut heidän saamaansa yleisöä, vaan jatkoi tunteella: "sä voit tehdä ihan mitä tahdot..."

 

- Ihanko mitä vain?

 

Emmi säikähti niin, että pudotti kauhansa ja lopetti hoilaamisensa. Mark kiusoitteli naista ja ihmetteli, että miksi tämä lopetti, kun niin hyvät bileet näyttivät olevan käynnissä. Yrittipä hän kurkkia kattiloiden sisältöäkin Emmin kielloista huolimatta, mikä sai naisen läpsimään häntä sormille kauhalla ja komentamaan miehen Millan avuksi pöytää kattamaan.

 

Ruoka tuoksui hyvältä, mutta kattiloiden kansien poistuttua Markin oli myönnettävä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä mitä niiden sisältö oli. Ensimmäinen näytti perunamuusilta, mutta oli omituisen väristä, lähinnä oranssia. Jälkimmäinen oli kastiketta, mutta mitähän nuo sattumat siellä joukossa olivat? Fetasalaatin hän sentään tunnisti, vaikka sinnekin oli lisätty porkkanasiivuja. Lisäksi oli vielä pieniä, leivitettyjä pihvejä, joita mies silmäili epäluuloisena. Kai tämän voi syödä naisen mieliksi, mutta lihaa kyllä kaipaisi. Emmi ihasteli sitä, miten kaikki ainekset olivat jo löytyneet kaapeista, eikä hänen ollut tarvinnut käydä kaupasta hakemassa mitään. Nainen kiusoitteli miestä siitä, miten tämä oli ilmeisesti muuttunut kasvissyöjäksi vuosien kuluessa, kun jääkaapissa ei ollut tullut vastaan "kissanruokaa". Vaikka eipä hän olisi kyllä suostunutkaan sitä käsittelemään, kun kissaksi sentään mies ei ollut muuttunut. Mark oli käynyt edellisenä päivänä kaupassa, ja huomannut lastaavansa kärryyn muitakin Emmin suosikkeja kuin minttudominoita, ja ilmeisesti unohtanut lihatiskin kokonaan. Kaikkia kasviksia hän ei ollut edes tunnistanut, mutta oli todennut, että ehkä uudet maut piristäisivät. Ei hän muutenkaan niitä naisen takia ollut ostanut, vaan vaihtelun vuoksi.

 

Mark syötti ensin Larin ennen kuin itse uskaltautui itse maistamaan outoja ruokia. Sitä paitsi Millaa oli hyvä käyttää koekaniinina ensin, tämän ilmeistä näkisi varmasti, oliko ruoka syötäväksi kelpaavaa. Emmi oli laittanut Larillekin pienen annoksen muusia Markin vastusteluista huolimatta. Lapsi ei ollut yrityksistä huolimatta oikein tottunut syömään muita ruokia kuin pilttejä. Makea bataattimuusi kuitenkin kelpasi niin hyvin, että poika tahtoi lisää. Ei Mark tahtonut lasta kieltää syömästä, tämähän oli vain suotavaa kehitystä, jos jokin uusi maku kelpasi. Millakin näytti pitävän muusista ja muistakin uusista mauista lautasellaan. Emmi suostui vihdoin paljastamaan myös muut ruokalajit: punajuuripihvit ja sieni-aurakastikkeen. Jälkimmäinen sai Markin kohottamaan kulmiaan. Kumma, kun sienet olivat tällä kertaa kelvanneet nirsolle tytölle, joten ehkä hänkin uskaltautuisi maistamaan.

Emmillä oli vielä jääkaapissa yllätys, josta Millakaan ei tiennyt. Ennen tytön tuloa hän oli syöttänyt Larille velliä. Lapsi oli kuitenkin hidas syöjä, joka tahtoi välillä leikkiä itsekseen, ennen kuin suostui ottamaan seuraavan lusikallisen. Pojan leikkiessä Emmi oli pilkkonut hedelmät ja vaahdottanut vaniljakastikkeen hedelmäsalaattia varten.

 

Mark olisi tahtonut syötyään pitää pienen ruokalevon, mutta Emmi ja Milla tahtoivat kumpikin kotiin. Kissat odottivat naista, ja tytön piti päästä läksyjensä pariin. Eipä siinä muu auttanut kuin viedä heidät koteihinsa. Lari nukahti päiväunilleen autossa ja koti oli kovin hiljainen. Mark huomasi toivovansa, että Emmi olisi voinut jäädä vielä hetkiseksi. Mies yritti jälleen kerran soittaa vaimolleen. Puhelu ei enää mennyt edes vastaajaan, vaan linjalla oleva naisääni kertoi hänen soittaneen numeroon, joka ei ollut käytössä. Pettyneenä hän totesi, että voisi kuitenkin olla parasta ottaa ne torkut. Väsyneenä kaikki tuntuu kaksin verroin hankalammalta.

 

Hänen leponsa keskeytyi kännykän soimiseen.

- Krista?

- Ei kun Kati. Mitä siellä oikein tapahtuu?

 

tiistai, 8. joulukuu 2009

Millan hämmennys

Tyttö katseli häntä hämmästyneenä ja epäluuloisena. Milla oli ollut niin kovin nuori hänen lähtiessään, ja hän oli ollut niin kauan poissa, että tämä tuskin muistaisi häntä enää. Emmi totesi, että hänen aikuisena pitäisi rikkoa kiusallinen hiljaisuus ja ottaa ohjat käsiinsä. Niinpä hän hymyili tytölle ja tervehti tätä, pyytäen istumaan. Milla totteli entistä kummastuneemman näköisenä, ihmetellen varmasti, että miten tämä vieras tiesi hänen nimensä.

Milla istuutui Larin viereen edelleen hiljaisena, mutta sentään oli vastannut moikkaukseen. Emmi keräili pojan aamiaisastioita tiskikoneeseen jutustellen samalla tytölle. Hän ei halunnut tytöllä olevan epämiellyttävä olo, joka seurasi epävarmuudesta. Niinpä hän kertoi olevansa Markin vanha tuttu, joka oli hoitanut Millaa tämän ollessa vielä taapero ja tuumasi tälle, ettei ihmettelisi yhtään, vaikkei tämä muistaisikaan häntä. Tyttö pudisteli päätään edelleen hiljaisena, mutta jo hieman tilanteen herraksi päässeenä, ja huoli tarjotun omenamehun.

Emmi olisi niin kovasti halunnut kuulla Millan koko lapsuuden hänen lähdöstään tähän päivään saakka, mutta hillitsi itsensä ja tyytyi vain kiusoittelemaan, että eikös kilttien tyttöjen pitäisi olla koulussa tähän aikaan päivästä. Milla hymyili mehulasinsa yli ja kertoi olleensa ensimmäiset tunnit, mutta opettajilla oli ollut kokous ja he olivat päässeet aikaisin. Tyttö oli halunnut tulla katsomaan, että miten eno selvisi kahdestaan Larin kanssa. Siinä vaiheessa Milla tajusi kysäistä, että missä Mark muuten oli? Emmi selitti miehen joutuneen lähtemään töihin ja pyytäneen lomalla vanhassa kotikaupungissaan olevaa naista avuksi, kun luuli, etteivät muut hoitajat pääsisi.

Nainen siirsi pöytää siistiessään vaivihkaa eropaperit kaappiin. Milla oli kuitenkin vielä lapsi, eikä tämän tarvitsisi saada sillä tavalla tietää aikuisten asioista. Eihän hän voinut tietää, oliko Krista tälle kovinkin läheinen ja sitä myötä ero voisi olla tytölle kovin tuskallinen. Eikä se sitä paitsi olisi Emmin tehtävä jutella papereiden sisällöstä tytön kanssa, hoitakoon läheiset sen omalla tavallaan ja ajallaan.

Milla lupasi jäädä Emmin seuraksi ja vahtia Laria sen aikaa, kun nainen kokkasi. Emmi oli kovin iloinen asioiden saamasta käänteestä. Hän ei ollut ikinä lakannut ikävöimästä Milla Makiaansa ja nyt hänellä oli oiva tilaisuus hieroa uudelleen tuttavuutta tähän aikuisuuden partaalla olevaan neitokaiseen.

 

 

torstai, 3. joulukuu 2009

Milla Makia

Emmi jäi syöttämään Larille aamuvelliä. Häntä hymyilytti huomatessaan pojan käyttäytyvän kuin Milla samanikäisenä ja miten hän itse käytti samoja temppuja saadakseen lapsen syömään annoksensa loppuun. Milla oli ollut niin kovin suloinen, kuin karamelli, ja Emmi olikin kutsunut tyttöä Milla Makiaksi.

 

Hän oli nähnyt pikkutytön ensimmäistä kertaa erään bileyön jälkeisenä aamuna. He olivat Markin kanssa olleet juhlimassa, mutta illan kuluessa olivat kärpäset päässeet härkäsiksi ja riitelyn päätteeksi heidän tiensä olivat eronneet. Mark oli päätynyt Villen luo yöksi, mutta hän oli herännyt aamulla yksin - Markin sängystä, tämän vanhempien talosta. Hänellä oli ollut huono olo ja muutenkin oli tahtonut odottaa Markin paluuta, että he saisivat selvittää edellisen yön tapahtumia. Sitä paitsi huoneesta ei olisi päässyt mitenkään järkevästi pihalle ilman vaaraa talon asukkaisiin törmäämisestä. Eikä hän olisi halunnut selvitellä uppo-outojen ihmisten kanssa henkilöllisyyttään tai että miten hän oli heille tullut - tai miksi.

Emmi oli joutunut jatkuvasti säntäämään huoneen yhteydessä olevaan vessaan huonon vointinsa vuoksi. Tästä oli aiheutunut meteliä, jonka talon asukkaat olivat kuulleet ja tulkinneet Markin kolisteluiksi. Miehen äiti oli puolilta päivin huudellut lastaan syömään, mihin nuori nainen ei ollut tahtonut vastata - ja mitä hän olisi sanonutkaan? Sen sijaan hän oli vain kömpinyt takaisin sänkyyn manaillen itsekseen ja ihmetellen, että miten tästä sotkusta itsensä järjestäisi kuiville. Markin olisi parasta tulla nopeasti kotiin, tämän olisi helpompi selittää kuka hän oli.

Mies oli viipynyt reissullaan liian kauan ja hänen äitinsä oli ihmetellyt, kun poika ei ollut vastannut huuteluihin ja ilmestynyt ovelle. Yllätyksekseen hän ei ollut nähnytkään sängyssä poikaansa, vaan tuntemattoman naisen. Miehen äiti oli perääntynyt anteeksipyydellen, mihin Emmi ei ollut jaksanut reagoida mitenkään. Sitä paitsi hänenhän tässä olisi pitänyt pyydellä anteeksi, mutta sen jälkeen olisi odotettu myös selitystä, joten oli helpompi olla hiljaa.

Emmi oli torkahtanut uudelleen ja herännyt siihen, kun ovelle oli koputettu ja se oli auennut uudelleen. Ensimmäisenä sisään oli taapertanut suloisin pikkutyttö, jonka hän oli koskaan nähnyt. Kati ja Milla olivat mummolassa käymässä ja Kati oli kehottanut vierasta tulemaan syömään. Emmi ei ollut kehdannut kieltäytyäkään, vaikka oli arvannut, että ruoka todennäköisesti ei vielä pysyisi sisällä.

Emmi oli saanut eteensä kalakeittolautasen, jota hän oli hämmennellyt hämmentyneenä. Jo tuolloin hän oli ollut useamman vuoden kasvissyöjä ja oli arvannut, että jos kalat söisi, vatsa menisi entistä enemmän sekaisin. Hän oli syönyt kuitenkin kiltisti lautaselta muun. Kati oli tiedustellut, että mikä ruuassa oli vikana ja hänen oli mainittava ruokavaliostaan, kun valehdellakaan ei kehdannut. Markin sisar oli osoittautunut muutenkin kovin uteliaaksi ja oli koettanut kovasti onkia mahdollisimman paljon tietoa veljeensä ilmeisesti jollakin tavalla liittyvästä nuoresta naisesta. Emmi oli vastaillut kärsivällisesti, vaikka mieli oli koko ajan tehnyt vain paeta takaisin nukkumaan. Jos vaikka tämä olisi ollut vain pahaa unta...

Milla oli leikkinyt lattialla hänen syödessään. Hänen syötyään Katilla oli ollut muuta tekemistä ja hän oli kadonnut nostettuaan tyttärensä turvakaukaloon vieraan viereen ja työnnettyään Emmille kirjan käteen. Tilanne oli ollut vielä absurdimpi kuin Larin kanssa perhevalokuvien tutkiminen. Häntä oli harmittanut, kun Mark ei ollut tullut vielä kotiin. Ei hän kuitenkaan halunnut jättää tätä suloista taaperoa yksinkään ja he olivat jääneet pitämään toisilleen seuraa.

 

Emmi sai Larin syötettyä ja pyyhki tämän kasvoja paperilla. Ulko-ovi kävi ja nainen vilkaisi kelloa säikähtäneenä - eihän miehen vielä pitänyt palata, oliko jotain sattunut? Tämä ei kuitenkaan ilmestynyt oviaukkoon, vaan siinä seisoikin yllättyneen oloinen teinityttö. Emmi tunnisti tämän heti, ei Milla ollut muuttunut paljoakaan, vaikka kasvanut toki olikin.

 

keskiviikko, 2. joulukuu 2009

Maanantaiaamu

Herätyskellon soidessa Mark kurkoitteli naisen yli painamaan torkkukytkimen päälle. Palattuaan lusikka-asentoon ja suljettuaan silmänsä miehen nenään nousi sama toffeen tuoksu, jota oli edellisenä päivänä ihmetellyt. Nyt se vain tuli nenän alla olevasta pehkosta. Muistettuaan, ettei sylissä ollutkaan Krista, hän yritti varovasti kääntyä selälleen, ettei aamuseisokki toisi Emmille epämukavaa oloa. Nainen kuitenkin oli napannut kädestä kiinni sen palattua herätyskellon luota, eikä siirtyminen olisi luultavasti onnistunut tätä herättämättä. Niinpä mies luovutti ja jäi pohtimaan viikonlopun tapahtumia. Ei hänellä muutenkaan ollut tänä aamuna mihinkään kiire, sillä hän oli ottanut Kristan matkan ajaksi lomaa voidakseen hoitaa Laria. Muutamaa asiakastapaamista mies tosin ei ollut pystynyt siirtämään, mutta niidenkin suhteen Kati sekä Katin tytär, Milla, olivat luvanneet tehdä parhaansa auttaakseen lapsen hoidossa.

Kurkkua kuristi, kun hän muisti edellisenä iltana allekirjoittamansa paperit. Kai ne pitäisi palauttaa johonkin palaveriin mennessään, vaikka palautusaikaa toki vielä oli. Mitä niitä panttaamaankaan, kun ei se vaikuttaisi mitenkään lopputulokseen. Mies koetti miettiä, että oliko ilmassa ollut varoitussignaaleja jo aiemmin, muttei keksinyt mitään, minkä olisi pitänyt valmistella Kristan jättämiin papereihin. Vaimo oli toki ollut vähän enemmän omissa maailmoissaan kuin yleensä, mutta hyvin usein tämä oli ajatuksissaan työmatkojen alla tai jos töissä oli muuten vain jotakin stressaavaa tai vain rutiineista poikkeavaa. Kristalla oli ollut paljon ylitöitä viime aikoina valmistautuessaan tätä matkaa varten, joten mies oli olettanut naisen mietteliäisyyden johtuvan niistä.

Herätyskello ilmoitteli itsestään uudelleen ja tällä kertaa Mark sammutti sen kokonaan, kun ei uni kerran enää tullut. Nukkuva nainen oli päästänyt hänen kädestään irti ja mies pääsi kääntymään. Hän olikin jo unohtanut, miten lämmin Emmi oli, ei tätä turhaan oltu nimitetty patteriksi. Yhtenäkin talvisena yönä he olivat joutuneet nukkumaan vetoisalla ja kostealla lattialla. Naisella oli tapana nukkuessaan tulla ihan lähelle, toiseen kiinni ja yleensä siinä tuli liian kuuma. Sinä yönä mies ei olisi nukkunut mielummin kenenkään muun kanssa, Emmin lämpö oli pitänyt vilun poissa. Tänä aamuna ei kuitenkaan ollut kylmä, joten mies siirsi varovasti oman puolensa peitosta naisen päälle.

Lari oli herännyt omassa pedissään ja alkoi osoitella ja hihkua "kitta, kitta!" tunnistaessaan Emmin tumman pehkon. Nainen heräsi pojan elämöintiin ja Mark pääsi vihdoin nousemaan, kun sai kätensä Emmin alta. Naista nauratti ja hän koetti opettaa pojalle olevansa Emmi eikä mikään kissa, tuloksetta. Markin vaihdettua poikansa kuiviin hän jätti lapsen hetkeksi naisen hellään huomaan ja yritti poistua suihkuun, mutta puhelin keskeytti hänen aikeensa. Tärkeä asiakas joutui perumaan iltapäivän tapaamisen ja tiedusteli, olisiko mitenkään mahdollista tavata jo tunnin kuluttua. Se kävisi muuten, mutta Katilla oli aamuvuoro ja Milla oli koulussa vielä. Hänen oli todettava, ettei lapsenvahtia taitaisi järjestyä ja oli valitellen kieltäydyttävä. Asiakkaalle sopivan ajan löytäminen oli ollut jo aiemmin kovin haastavaa ja nyt tämä tuumasi, että ehkä olisi parempi unohtaa koko juttu.

Emmi oli ollut kuuloetäisyydellä ja tuli keskeyttämään miehen puhelun luvaten hoitaa lasta. Mark ei voinut muuta kuin tarttua tarjoukseen, sillä hän ei missään nimessä tahtonut menettää tätä asiakasta. Tuntui vähän oudolta jättää poika naisen hoiviin, mutta jos mies muisti oikein, niin lukioaikanaan Emmi oli hankkinut taskurahansa lapsenvahtina, joten kai tämä osaisi edelleen. Lupasipa nainen vielä kokatakin, minkä tulosta mies hiukan epäili, sillä nainen oli ollut kasvissyöjä, eikä aiemmin ollut suostunut edes käsittelemään lihaa - ellei se ollut kissoja varten. Mark taas oli Tony Halmeen kanssa samaa mieltä siitä, että tosimies ei sanojaan tai salaattia syö, vaikka muuten täysin eri linjoilla kyseisen henkilön kanssa olikin. Lari taas ei suostunut syömään muuta kuin pilttejä, mutta mies ei kehdannut kieltääkään Emmiä.

Mies sulki ulko-oven perässään, eikä voinut muuta kuin toivoa, että kaikki menisi hyvin - tai etteivät Kati tai Milla tulisi hänen poissaollessaan käymään ja tarkistamaan, miten hänellä ja Larilla sujui.

 

tiistai, 1. joulukuu 2009

Minttudominoita ja toffeeteetä

Mark pahoitteli myöhäistä soittoajankohtaansa ja hetken kakisteltuaan rohkaistui kysymään, että olisiko mahdollista, että Emmi tulisi vielä käymään, jos aamulla ei olisi kovin aikaista herätystä. Nainen ihmetteli pyyntöä itsekseen, mutta suostui ja ilahtunut mies lupasi tulla hakemaan.

 

Automatka oli kulunut hiljaisuuden vallitessa. Emmi oli ymmällään, hän ei kyennyt ollenkaan tulkitsemaan miestä. Mitä tällä oli mielessä? Jos mies halusi puhua, niin miksi hän oli ihan hiljaa? Ei mies käyttäytynyt niin kuin olisi seksin perässäkään. Emmi piti parhaimpana olla hiljaa ja antaa miehen ilmaista omaan tahtiinsa, mitä hänestä tahtoi ja käveli perässä keittiöön, jossa hänelta tiedusteltiin, että kelpaisiko iltatee. Emmi istahti samalle paikalle, jolla oli istunut aamullakin, ja hänen silmänsä osuivat tuttuun kuoreen, jonka sisältö oli nostettu pöydälle.

 

Avioeropaperit.

 

Mies oli jäänyt aloilleen ja unohtanut napsauttaa vedenkeittimen päälle. Myötätunto tulvahti naisen yli. Emmi nousi Markin taakse, kietoi kätensä tämän ympäri, painoi päänsä tämän selkää vasten ja kuiskasi olevansa pahoillaan. Itkuhälytin havahdutti miehen ajatuksistaan. Tämä taputti hajamielisesti naisen kättä ja lähti katsomaan, mikä pojalla oli hätänä. Ei lapsi ollut edes hereillä, kunhan mekasti unissaan ja huuteli äitiä.

 

Emmi jäi keittiöön ja laittoi veden lämpiämään. Näytti siltä, että tästä tulisi pitkä ilta. Mitä ihmettä hän voisi sanoa miehelle? Mark oli aamulla maininnut, että tänään oli hänen hääpäivänsä. Nainen ei voinut kuvitellakaan, miltä eropapereiden saaminen tuntuisi, saati sitten vielä hääpäivänä ja ilmiselvästi täysin yllättäen. Ei kai tässä muuta voisi kuin tarjota tukeaan miehelle ja kuunnella, jos mies tahtoisi keskustella. Sekin tuntui hieman oudolta - miksi mies tahtoisi puhua hänen kanssaan, ihmisen, joka oli ollut jo kauan menneisyyttä? Toki silloin aikanaan parasta olivat olleet juuri keskustelut yön viimeisinä tunteina, mutta silti.

 

Emmi ei mielellään mennyt omin lupineen vieraassa paikassa kaapeille ilman hyvää syytä. Aamulla hän oli sen kuitenkin aloittanut Laria hoitaessaan, joten oli aavistuksen helpompi olla pöytää kattaessaan sekä etsiessään teetä ja astioita kaapeista.

Nainen nuuhki mielissään teepakettia, joka tuoksui aivan ihanalta, toffeelta! Teen hauduttua Mark ei edelleenkään ollut palannut makuuhuoneesta, joten Emmi otti kupit mukaansa ja lähti katsomaan, että mikä kesti, kun itkuhälytinkin oli ollut hiljaa.

 

Mark seisoi pinnasängyn vieressä ja katseli nukkuvaa lasta. Emmi ei halunnut häiritä toista, mutta tuli kuitenkin viereen ja tarjosi sanaa sanomatta toista teekuppia. Mies heräsi mietteistään ja otti kupin vastaan kiittäen. Emmi silitti miehen yläselkää ja ehdotti hiljaa, että siirtyisivät takaisin keittiöön, hän oli löytänyt kaapista lempikeksejään, minttudominoita. Ja jos hän oikein muisti, niin mies piti niistä myös. Tai oikeammin niiden jakamisesta: Emmi söi niiden täytteen ja Mark varsinaiset keksit.

 

Mark seurasi ääneti keittiöön ja istahti pöydän toiselle puolelle. Hän väitti, ettei enää syönyt dominoita, mutta kun Emmi oli raaputtanut täytteen ja laskenut keksit takaisin lautaselle, ne hävisivät siitä kuitenkin. Keksit syötyään mies lopulta uskaltautui lähestymään mörköä huoneessa, otti paperit käteensä ja tuijotti niitä aikansa, kunnes Emmi viimein avasi suunsa ja alkoi kyselemään. Se oli hänen tapansa pitää keskustelua yllä, esittää toiselle kysymyksiä, jotka saavat tämän miettimään asioitaan eri kanteilta.

 

Mark vastaili kärsivällisesti hänen kysymyksiinsä ja lopulta totesi, että ei kai hän voi pitää toista aviossa, ellei tämä tahdo siinä olla, nappasi sivupöydän telineestä kynän ja allekirjoitti. Emmi vilkaisi kelloa ja totesi itsekseen, että nippa nappa sunnuntain - ja hääpäivän - puolella. Hän ei kuitenkaan tahtonut sanoa toiselle tätä, vaan mietti edelleen, miten ikävää moinen oli. Miksi Krista ei ollut tehnyt tätä joskus muulloin? Tuskin tämä nyt niin päivän päälle olisi, eikö se olisi voinut odottaa vaikka hänen paluuseensa saakka? Olisivat samalla saaneet keskustella keskenään asioistaan sen sijaan, että Emmi joutui koettamaan syiden ja seurauksien arvailua.

 

Mark siivosi iltateen jäljet. Kello oli jo paljon ja Emmi nuokkui pöydän ääressä. Mies herätteli naista ja ehdotteli nukkumaanmenoa. Myös Mark oli liian väsynyt lähteäkseen viemään naista enää kotiin tai edes laittaakseen tälle petiä olohuoneen sohvalle, joten tyytyi vain ohjaamaan unisen naisen sänkyyn.