Emmi jäi syöttämään Larille aamuvelliä. Häntä hymyilytti huomatessaan pojan käyttäytyvän kuin Milla samanikäisenä ja miten hän itse käytti samoja temppuja saadakseen lapsen syömään annoksensa loppuun. Milla oli ollut niin kovin suloinen, kuin karamelli, ja Emmi olikin kutsunut tyttöä Milla Makiaksi.

 

Hän oli nähnyt pikkutytön ensimmäistä kertaa erään bileyön jälkeisenä aamuna. He olivat Markin kanssa olleet juhlimassa, mutta illan kuluessa olivat kärpäset päässeet härkäsiksi ja riitelyn päätteeksi heidän tiensä olivat eronneet. Mark oli päätynyt Villen luo yöksi, mutta hän oli herännyt aamulla yksin - Markin sängystä, tämän vanhempien talosta. Hänellä oli ollut huono olo ja muutenkin oli tahtonut odottaa Markin paluuta, että he saisivat selvittää edellisen yön tapahtumia. Sitä paitsi huoneesta ei olisi päässyt mitenkään järkevästi pihalle ilman vaaraa talon asukkaisiin törmäämisestä. Eikä hän olisi halunnut selvitellä uppo-outojen ihmisten kanssa henkilöllisyyttään tai että miten hän oli heille tullut - tai miksi.

Emmi oli joutunut jatkuvasti säntäämään huoneen yhteydessä olevaan vessaan huonon vointinsa vuoksi. Tästä oli aiheutunut meteliä, jonka talon asukkaat olivat kuulleet ja tulkinneet Markin kolisteluiksi. Miehen äiti oli puolilta päivin huudellut lastaan syömään, mihin nuori nainen ei ollut tahtonut vastata - ja mitä hän olisi sanonutkaan? Sen sijaan hän oli vain kömpinyt takaisin sänkyyn manaillen itsekseen ja ihmetellen, että miten tästä sotkusta itsensä järjestäisi kuiville. Markin olisi parasta tulla nopeasti kotiin, tämän olisi helpompi selittää kuka hän oli.

Mies oli viipynyt reissullaan liian kauan ja hänen äitinsä oli ihmetellyt, kun poika ei ollut vastannut huuteluihin ja ilmestynyt ovelle. Yllätyksekseen hän ei ollut nähnytkään sängyssä poikaansa, vaan tuntemattoman naisen. Miehen äiti oli perääntynyt anteeksipyydellen, mihin Emmi ei ollut jaksanut reagoida mitenkään. Sitä paitsi hänenhän tässä olisi pitänyt pyydellä anteeksi, mutta sen jälkeen olisi odotettu myös selitystä, joten oli helpompi olla hiljaa.

Emmi oli torkahtanut uudelleen ja herännyt siihen, kun ovelle oli koputettu ja se oli auennut uudelleen. Ensimmäisenä sisään oli taapertanut suloisin pikkutyttö, jonka hän oli koskaan nähnyt. Kati ja Milla olivat mummolassa käymässä ja Kati oli kehottanut vierasta tulemaan syömään. Emmi ei ollut kehdannut kieltäytyäkään, vaikka oli arvannut, että ruoka todennäköisesti ei vielä pysyisi sisällä.

Emmi oli saanut eteensä kalakeittolautasen, jota hän oli hämmennellyt hämmentyneenä. Jo tuolloin hän oli ollut useamman vuoden kasvissyöjä ja oli arvannut, että jos kalat söisi, vatsa menisi entistä enemmän sekaisin. Hän oli syönyt kuitenkin kiltisti lautaselta muun. Kati oli tiedustellut, että mikä ruuassa oli vikana ja hänen oli mainittava ruokavaliostaan, kun valehdellakaan ei kehdannut. Markin sisar oli osoittautunut muutenkin kovin uteliaaksi ja oli koettanut kovasti onkia mahdollisimman paljon tietoa veljeensä ilmeisesti jollakin tavalla liittyvästä nuoresta naisesta. Emmi oli vastaillut kärsivällisesti, vaikka mieli oli koko ajan tehnyt vain paeta takaisin nukkumaan. Jos vaikka tämä olisi ollut vain pahaa unta...

Milla oli leikkinyt lattialla hänen syödessään. Hänen syötyään Katilla oli ollut muuta tekemistä ja hän oli kadonnut nostettuaan tyttärensä turvakaukaloon vieraan viereen ja työnnettyään Emmille kirjan käteen. Tilanne oli ollut vielä absurdimpi kuin Larin kanssa perhevalokuvien tutkiminen. Häntä oli harmittanut, kun Mark ei ollut tullut vielä kotiin. Ei hän kuitenkaan halunnut jättää tätä suloista taaperoa yksinkään ja he olivat jääneet pitämään toisilleen seuraa.

 

Emmi sai Larin syötettyä ja pyyhki tämän kasvoja paperilla. Ulko-ovi kävi ja nainen vilkaisi kelloa säikähtäneenä - eihän miehen vielä pitänyt palata, oliko jotain sattunut? Tämä ei kuitenkaan ilmestynyt oviaukkoon, vaan siinä seisoikin yllättyneen oloinen teinityttö. Emmi tunnisti tämän heti, ei Milla ollut muuttunut paljoakaan, vaikka kasvanut toki olikin.