Kännykkä soi yöpöydällä, ja sitä hapuillessaan Mark miltei pudotti yölampun. Kati soitti kyselläkseen "onko tukka kipeä" ja toivotellakseen hyvää hääpäivää veljelleen ja kälylleen. He olivat kuulemma tulleet yöllä ryminällä kotiin ja herättäneet olohuoneen sohvalla nukkuneen lapsenvahdin. Kati tosin ei ollut jaksanut nousta siinä vaiheessa irvailemaan, sillä oli joutunut lähtemään aikaisin töihin aamuvuoroon, mutta ajatteli ottaa vahingon takaisin edes herätyssoitolla. Mies mutisi vastaukseksi jotain epäselvää ja lopetti puhelun pikaisesti. Laskettuaan kännykän takaisin hän ihmetteli hetken miksi makasi peittojen päällä eilisiltaisissa vaatteissaan, mutta ei jaksanut muistella kovin pitkään, vaan kääntyi herättelemään vaimoaan. Krista ei ollut enää omalla puolellaan ja keittiöstä kuului Larin mekastamista, joten hän arveli naisen nousseen hoitamaan lasta ja sulki silmänsä uudelleen. Unen ja valveen rajamailla hän muisti edellisen iltapäivän ja ymmärsi, että joko Krista oli palannut tai keittiössä kolisteli joku ihan muu...

Krista joutui lähtemään työmatkalle heidän varsinaisena hääpäivänään, joten he olivat sopineet juhlivansa sitä jo edellisenä iltana. Mark oli lähtenyt aiemmin töistä valmistellakseen hääpäivän kunniaksi yllätystä vaimolleen. Vähänpä hän tiesi, että Kristalla oli hänelle ihan oma yllätys... Vaimo oli ollut jo kotona vastassa ja pakkaillut yllättävän montaa laukkua viikon matkaa ajatellen. Vaikka mistä noista naisista ikinä tietää, montaako asukokonaisuutta tai kenkäparia ajattelivat tarvitsevansa. Hän oli hiipinyt Kristan taakse, halannut ja koettanut antaa suukon kaulalle. Hänet oli työnnetty pois ja sanottu ne sanat joiden kuulemista hän oli oppinut pelkäämään jo ennen vaimonsa tapaamista - "meidän täytyy puhua". Suomeksi sanottuna naisella oli jotain ilmoitusluontoista asiaa ja mies ei saisi suunvuoroa. Niin kävi nytkin, Krista oli vain ilmoittanut, että hänen täytyy mennä. Mark oli arvellut, että matka olikin aikaistunut päivällä ja kysynyt, että palaako vaimo myös aiemmin. "Sä et nyt tajunnut, mun pitää lähteä." Krista oli painottanut, ettei ollut tulossa takaisin, eikä suostunut selittelemään, kantanut vain laukkunsa autoonsa ja kaasuttanut pois. Mark oli jäänyt seisomaan eteiseen pullo aitoa samppanjaa kädessään.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Katin oli pitänyt hakea Lari hoidosta, jotta Mark ja Krista saisivat viettää ensin romanttista koti-iltaa ja myöhemmin illalla oli varaus ravintolaan. Mark oli katsellut pulloa kädessään ja tuumannut, että turha heittää hukkaan hyvää juomaa. Hän ei ollut käynyt juhlimassa vaimonsa tavattuaan kertaakaan ja nyt voisi olla hyvä hetki, kun Kati joka tapauksessa hoitaisi Laria.

Mark avasi silmänsä uudelleen. Krista olisi hänelle selityksen velkaa. Hän vääntäytyi ylös sängystä ja lähti hakemaan sitä keittiöstä, jossa häntä odotti uusi yllätys. Hän alkoi saada tarpeekseen niistä...

Keittiössä istuva nainen ei todellakaan ollut Krista. Mark hymähti mielessään, että kaikkea sitä tuleekin raahattua mukanaan kemikaalien vaikutuksen alaisena. He olivat urheiluhulluja Kristan kanssa, ja välillä tulikin pahoja neuvottelutilanteita priorisoinnista. Siitä, kummanko työt olivat tärkeämmät, kumpiko voi lähteä harrastuksiinsa - ja kumpiko hoitaa Laria. Tämä nainen sen sijaan oli, nätisti sanottuna, ollut ruoka-aikaan kotona. Nainen oli kumartuneena lapsen puoleen, ja hänen hiuksensa lainehtivat peittäen kasvojen lisäksi myös lapsen. Eipä kai tässä muuta voi, kun koettaa saada tuo vieras mahdollisimman nopeasti ovesta ulos, Mark tuumi ja selvitteli kurkkuaan.

Nainen nosti hymyilevät kasvonsa, mutta Markin nähdessään hymy jähmettyi ja silmät laajenivat lautasiksi. Naisen huulilta purkautui järkyttynyt kuiskaus:
- Mark...?
- Emmi?!?